Peli Krasnodaria vastaan oli belgialaisen 289. taivaansinisten paidassa kymmennen vuoden aikana.

Bruggen oma kasvatti ei pelannut kotikaupungin edustusjoukkueessa kertakaan, mutta löysi toisen kotinsa kahden tuhannen kilometrin päässä, Pietarista.

Lombaertsin ammattilaisura alkoi Gentessä, joka silloin ei lukeutunut mestariehdokkaisiin. Jo 22-vuotiaana hän oli valmis ottamaan seuraavan askeleen urallaan. Kiinnostusta häntä kohtaan löytyi useammasta eurooppalaisesta seurasta (mm. Saksasta ja Moskovan Dynamosta), mutta nuori puolustaja valitsi Zenitin. Seurassa oli juuri useampi loukkaantunut puolustaja, minkä takia Nicolas pääsi kokoonpanon muutaman päivän kuluttua siirrostaan. Debyyttiottelusaan hän rikkoi rangaistusalueelle, mutta Zenitin maalivahti Malafeev pelasti tilanteen ja torjui pilkun. Zenit voitti tuolloin Rostovin 2-0.

Samalla kaudella Lombaerts ehti pelaamaan 13 peliä, tehden kaksi maalia. Zenit voitti silloin Venäjän mestaruuden, 23 vuoden tauon jälkeen. Kauden viimeinen ottelu oli legendaarisessa Ramenskoessa (vs. FC Saturn). Nyt kymmenen vuoden kuluttua Nicolas kertoo, että se oli uransa ikimuistoisin hetki.

Vuonna 2008 Nicolas pelasi vain viisi ottelua, mutta sai kannattajien tuen. 21.2. UEFA-cupin ottelussa Villarealia vastaan, Lombaerts heittäytyi palloon ja syötti Pavel Pogrebnyakille, joka teki sarjan ratkaisevan maalin. Nicolas itse törmäsi tilanteessa tolppaan ja poistui kentältä paareilla. Urhautuva teko maksoi paljon, koska parantuminen kesti melkein vuoden.

Terveysongelmat jatkuivat seuraavanakin vuonna, mutta Nico osoitti taistelijaluonteensa ja voitti ne.  Hän kehittyi nopeasti, puheet loukkaantumisaltiudestaan loppuivat. Vuonna 2009 Dick Advocaat lähti seurasta, mutta uusi valmentaja Luciano Spalletti teki Lombaertsista puolustuksen johtohahmon. Se asema pysyi aina italialaisen lähtöön saakka. Vuotta myöhemmin mestaruutta juhlittiin kotistadionilla kauden viimeisessä ottelussa.

Vuoden kuluttua Nico oli tärkeä osa joukkuetta, kun tehtiin historiaa ja päästiin Mestareiden liigan pudotuspeleihin. Lohkovaiheessa belgialainen teki ainokaisen maalin Shahtyoria vastaan kotikentällä. Hän oli Malafeevin ohella oli tärkeämpiä miehiä kentällä, kun pysäytettiin Porto. Vaikka silloin ei pystytty menemään kahdeksan parhaan joukkoon, niin  voitettiin jo neljännen kerran Venäjän mestaruus ja Nico valittiin koko liigan parhaaksi ulkomaalaiseksi.

Kaudella 2014/15 pelattiin Andre Villas Boasin alaisuudessa, Lombaerts oli käytännössä korvaamaton pakki. Ezequiel Garayn kanssa he muodostivat ehkä liigan kovimman parin, mikä näkyi myös tilastoissa: 30 peliä, 17 päästettyä maalia. Koko kauden aikana vain kahdessa ottelussa päästettiin enemmän kuin yksi maali. Siihen aikaan Nicolas Lombaerts kantoi useasti kapteeninauhaa. Muistetaan hänen nöyrät sanat: ´Ei väliä kuka on kapteeni, kunhan voitetaan´.

Kymmenen vuoden aikana Lombaerts taisteli paikkansa pietarilaisten sydämiin, omalla uhrautumisellaan kentällä ja sen ulkopuolella. Jos hän ei pystynyt itse pelaamaan, hän meni aina katsomoon fanien joukkoon ja tueksi. Hän kertoo olevensa vanhan koulukunnan kannattaja joka pitää lauluista, bannereista ja käsisoihduista.

Nico oli  joukkueen nörtti ja pystyi nopeasti kommunikoimaan venäjän kielellä. Hän on lakimies koulutukseltaan ja osaa muitakin kieliä. Kun Nicolta kysytään, hän puhuu Venäjästä ja etenkin Pietarista pelkkää hyvää. Monesti näimme hänen laulavan Venäjä kansallislaulua.

Kauden päätyttyä Nico jättää Zenitin ja siirtyy Oostendeen. Pitkän uran aikana se on vasta kolmas seura, jota hän edustaa. Toivotaan, että hänet nähtäisiin vielä Venäjällä, vaikka Belgian maajoukkeen paidassa ensi vuoden MM-kisoissa.

Nicolas Lombaerts: 10v Zenitissä

Neljästi Venäjän mestari

Kahdesti Cupin voittaja

UEFA-Cupin voittaja

UEFA-Supercupin voittaja

Neljästi Venäjän Supercupin voittaja

Viidesti Venäjän liigan parhaiden pelaajien listassa

Paras ulkomaalainen pelaaja kaudella 2011/12

Nico, kiitos kaikesta!