”Zenitin” syntymävaihe

Pietarilaisen jalkapalloseuran ”Zenitin” sukujuuret alkavat Leningradin metallitehtaan (LMZ) liikuntakerhosta. Juuri sillä tehtaalla keväällä 1925 järjestettiin ensimmäiset jalkapallojoukkueet, jotka muoduistuvat lopulta Zenitin, jonka virallisena syntymäpäivänä pidetään 25 toukokuuta 1925.

Ensimmäisinä vuosina joukkueet vaihtoivat jatkuvasti kokoonpanojaan, joskus yhdistyen, joskus erkaantuen, ja samalla osallistuen erilaisissa tehtaiden välisissä kilpailuissa, välillä pelaten pelkästään naapuritehtaiden joukkueita vastaan. LMZ:n suhtautuminen urheiluun oli varsin nihkeä, joten jalkapallon kehitys jäi vähiin, ollessaan pääosin harvojen, mutta innokkaiden toimijoiden hartioilla.

Vain syksyllä 1929, tehtaanjohdon vaihdon jälkeen, vaihtui myös LMZ:n asenne urheilua kohtaan. Uusi johtaja, vasta 30-vuotias Ivan Nikolaevich Penkin oli itse kova urheilemaan, joka pelasi myös jalkapalloa työmiestensä kanssa. Seuran toiminta piristyi ja vuoden lopulla uskallettiin jättää hakemuksen kaupungin mestaruusturnaukseen.

Tulokaskausi päättyi yllätykselliseen kolmanteen sijaan Leningradin mestaruussarjassa, heti silloisten suurjoukkueiden taakse kuin ”Dinamo” ja ”Krasnaja Zarja”. Sen jälkeen leningradilaiset metallimiehet eivät onnistuneet yhtä hyvin, mutta heitä pidettiin jo kovana ja luotettavana seurana.

Seuraavana vuonna, metallitehtaan joukkue osallistui ensimmäiseen ammattiliittoturnaukseen. 1/8 finaalissa voitettiin ukrainalaisen Gorlovkan (7:3), ¼ vaiheessa voitettiin ankarassa taistelussa Borovichin ”Keramiki” (2:1) ja vain semifinaalissa yllättäen hävittiin maanmiehille ”Krasnaja Zajalle” (0:5).

Vuonna 1934 LMZ:n jalkapallotoiminta on suuressa uudelleenjärjestelyssä. Pitkän paperisodan jälkeen seura sai uuden stadionin, jota rakennettiin hiljattain viereiseen Poljustrovski puistoon. Samoihin aikoihin tehdasjoukkueeseen liittyi Boris Ivin - kaupungin suosituin hyökkääjä, joka pelasi aikaisemmin naapuritehtaalla. Juuri sen todella kunnioitetun ja korkeatasoisen pelaajan ympärille ruvettiin rakentamaan uutta joukkuetta, joka tähtää korkeammalle tasolle. Sen kokoonpanoon ilmestyivät pian hyökkääjät Viktor Smagin ja Aleksandr Gnezdov, puolustajat Nikolai Salostin ja Pjotr Belov, keskikenttäpelaajat Aleksei Ivanov ja Nikolai Radionov. Juuri he muodostivat metallitehtaan joukkueen rungon, joka vuonna 1936 lähtee Neuvostoliiton mestaruustaistoon.

Vuonna 1935 leningradilaiset metallimiehet saivat ensimmäisen valmentajan. Pavel Butusov on yksi tunnetuista Butusovien sisaruksista, ja häntä pidetään ”Zenitin” ensimmäisenä virallisena valmentajana.

Tehtaan painostus jalkapallotoimintaan kantoi välittömästi hedelmää. Kesällä 1935, pelatessa Neuvostoliitto mestaruusturntauksessa, leningradilaiset metallimiehet saavuttivat yhden suurimmista saavutuksistaan sotaa edeltävänä aikana, päästen finaaliin asti ja voittaen vakuuttavasti kilpailioitaan pudotuspelivaiheessa yhteisnumeroin 15:4. Häviö tuli vain finaalissa moskovalaista sähkötehdasta vastaan 0:1. Kannattaa otta huomioon myös se, että peliin lähdettiin ennakkosuosikkina. Ottelun aikana tuli sademyrsky ja ainut maali syntyi viimeisellä minuutilla.

LMZ:n joukkueen tärkeimpiin pelimiehiin lukeutuivat maalivahdit Aleksandr Shlefer, joka pääsi ensimmäisenä Leningradin edustusjoukkueeseen, sekä maan kovimpiin vahteihin lukeutuva Georgi Shorets. Vasemmalla laidalla pelasi erittäin tehokas hyökkääjä Pavel Donin, jolla oli hieno yhteisymmärrys ovelan Vladimir Lavrentjevin ja ahkeran sekä aktiivisen Ivan Shebalovin kanssa. Vakuuttasti näytti isokokoinen, mutta ketterä hyökkääjä Aleksei Larionov. Puolustuksessa erottui väsymätön ja iskukestävä Sergei Medvedev, ja keskikentällä – kapteeni ja johtohahmo Boris Ivin, jonka rooli metallitehtaan joukkueen alkuvaiheen historiassa on mahdotonta yliarvostaa.

Kun keväällä 1936 käynnistyi Neuvostoliiton seurajoukkueiden mestaruuskisat, Leningradin metallitehtaan ryhmä oli kova ja yhtenäinen perhe.

Faktat

  • Keskikettä Boris Ivin ja maalivahti Georgij Shorets pelasivat useasti Neuvostoliiton maajoukkueessa. Samat miehet pelasivat Leningradin joukkueessa ja olivat LMZ:n riveissä, kun se voitti NL:n hopeaa.
  • Metallitehtaan maalivahti Aleksandr Shleifer voitti Leningradin edustusjoukkueessa NL:n hopeaa 1932.
  • Georgi Shorets valittiin vuoden 1935 NL:n parhaaksi maalivahdiksi.