Luis Neto: Muistatko kirjan ”Viimeinen mohikaani”? Tuntuu siltä, että minusta tulee sellainen.
Lisätty | Tekijät Anton Antonov | Kommentit
Luis Neto: Muistatko kirjan ”Viimeinen mohikaani”? Tuntuu siltä, että minusta tulee sellainen.

Puolustajamme kertoo talvitauosta, turkkilaisesta palloilusta ja erityis-seurasta (LONGREAD)

- Aloitetaan lomasta, koska ei olla nähty yhtään rantakuvaa kanssasi. 


Joo, viikoksi mentiin vaimon kanssa Lontooseen ja Amsterdamiin. Loput lomasta oltiin kotikaupungissani. Lissabonissa kävin hammaslääkärissä. Kaikki meni rauhallisesti. Perhesyistä piti olla lähellä kotia, sen takia lepäsimme siellä. Olin paljon poikani kanssa. Se on tärkeää, koska reissailen paljon kauden aikana. Niin, loma meni hyvin! 

- Miksi Lontoo ja Amsterdam? 

Valitsimme kohteen etäisyyden perusteella. Kauden aikana vietän paljon aikaa lentokoneessa. Nyt päätimme, että istumme koneessa enintään puolitoista tuntia. Aluksi tähtäimenä oli Pariisi, mutta mellakoiden takia vaihdettiin Amsterdamiin. Ei haluttu ottaa riskiä. 

- Olet neljännen kerran mukana Qatarissa pidetyllä leirillä Zenitin kanssa. Tuleeko muistoja mieleen? 

On aina mukavaa palata tänne, koska Aspire on parhaista paikoista harjoitella. Olen varma, että kaikki tykkäävät leiristä, vaikka perheet eivät ole mukana. Sää, fasiliteetti, nurmi – parasta, mitä pelaaja voi toivoa. 

- Viikon kuluttua on harjoitusturnaus. Mitä odotat tulevista peleistä? 

Yleensä Qatarissa on vaikea löytää hyvää vastustajaa. Sen takia jota kukin kova vastus oli vain viimeisissä peleissä. Muistan hyvin, kun maalattiin täällä 18 kerta yhden ottelun aikana. Sellainen rentouttaa ja häiritsee keskeytyskykyä. Tässä turnauksessa taas, pelataan Venäjän liigan pehempien vastustajien kanssa. Se nostaa tunnetasoa ja joukkuehenkeä ennen kauden jatkoa. Tykkään ideasta! 

- Hyvin epätavallinen tilanne: Aikaisemmin leirin aikana pelattiin heikkoja vastaan, mutta nyt heti alkuun Lokomotiv. Tuleeko mieleen, että kohtaamisista tulee jännytyneitä ja jossain määrin käyvät hermoille liika hajoitusotteluksi. 

Sitä minä tarkoitinkin. Muistatko cup-pelin Rostovia vastaan? Ja tietysti kaikki ottelut Spartakia vastaan? Lokomotivhan on toistaseksi Venäjän mestari. Se on ystävyysturnaus, mutta jokainen tulee hakemaan täältä voittoa. Vastaavanlainen turnaus oli joskus Donetskin Shahtarin ja Kiovan Dinamon kanssa. Jos oikein muistan, kaikki silloin sujui hyvin korkealla tasolla. Nyt odatan vastaavaa. 

- Kumpaa ottelua odotan eniten? 

Jokainen vastustaja on kova. Kaikki aloittivat harjoittelemaan suunnilleen samoihin aikoihin. Tosiaan, mikään ottelu Spartakia vastaan ei tule olemaan harjoitusluonteinen. Joten, jos pyydät valitsemaan isomman ottelun, niin se on se. 

- Spartakin ja Rostovin harjoitusleiri alkoi viikkoa aikaisemmin. Onko tämä etu? 

En usko. Meille tuli eduksi kuukauden loma, koski moni meistä pelasi MM-kisoissa. Mikä vaatii lepoa. Joskus pitää levätä fyysisesti ja tunnetasolla, joten kuukausi on juuri sopiva aika. Olemme täyttä energiaa ja valmiita kamppailuun. 

- Olit kauden Fenerbahcessa, sen takia olet turkkilaisen jalkapalloilun Zenitin paras asiantuntija. Kerrotko, mikä se on? 

Suurin ero Venäjään on kannattajien tunteet. Aivan jokainen turkkilainen elää jalkapallolla. Se on maan ykköslaji. Kun olet kahvilassa, kaupakeskuksessa, kadulla, kuulet, että kaikki juttelee jalkapallosta. Koko Istanbul puhuu Fenerbahcesta, Galatasaraysta, Besiktaksesta. Koko maa puhuu otteluista, derbystä, siirtohuhuista. Kun muutat Venäjältä Turkkiin, tämä on se ensimmäinen mitä huomaat. Zenitkin on Venäjän ykkös-seura, mutta teillä on futis, koris ja muita. Jopa Pietarissa kulkiessani, minulta ei kysytty paljon jalkapallosta. Rehellisesti sanottuna, tykkään tästä syystä enemmän Venäjää, vaikka Turkissa on myös erinomaisia otteluita, hienoja stadioneja täynnä katsojaa, niin kuin nyt meidän liigassakin.

Vielä sanon, että Turkissa kannustetaan hienosti kotiseuroja. Istanbulissa suosiota jakaavat Fenerbahce, Galatasaray ja Besiktas. Muissa kaupungeissa suositaan omia – Bursaspor, Konyaspor, Göztepe, Antalyaspor, Alanyaspor ja niin edelleen. Venäjällä on toisin. Kun pelataan Ufassa, osa paikallisista ovat meidän puolella. Se on kivaa, mutta Turkissa se on mahdotonta. Esimerkiksi Fenerbahce on vihattu Bursassa ja Bursaspor Istanbulissa. 

Vielä, kun turkissa ei ole ulkomaalaiskiintiötä, suurin osa hyökkääjistä on nopeita ulkomaalaisia. Joskus katsot vastustajan taulukkotilannetta ja oletat, että ottelusta tulee helppo. Käy toisinpäin. 

- Oliko sinulla ongelmia Galatasarayn ja Besiktasin kannattajien kanssa? 

Ei yhtään! Joskus menin torille, joka on Besiksasin alueita, josta vaimoni tykkäsi, eikä tullut yhtään ongelmaa. Heidän fanit vain pyysivät kuvaan. Ylipäätään, Fenerbahcen kannattajien suurin unelma on toistaa historiallinen murskavoitto Galatasaraysta, joka on 6-0. Se on niinkuin Pietarissa 5-0 voitto Spartakista. Besiktasin fanit moneesti yrittävät temppua, kun pyytävät näyttämään kotkaa, joka on heidän symboli. Jos teet niin, kun pelaat Fenerbahcessa, olet kuseessa. 

- Kummassa liigassa on veikeampi olla puolustaja? 

En sanoisi, että siellä on helpompi, koska turkkilaiset tykkäävät runsasmaalisista otteluista. Voidaan johtaa kahdella maalilla, mutta lopuksi on numerot 3-2, 4-3 jne. Joukkueet menettävät pelisuunnitelmaa ja lähtevät kiivasti hyökkämään. Venäjällä painostetaan taktiikkaan: Monet pelaavat kolmella keskipuolustajalla ja etenkin talvella ottelut päättyvät 0-0, 1-0. 

- Maalasit omiin siellä. 

Joo. Ottelu päättyi 3-3. Johdettiin 3-1, sitten minun maalilla tuli 3-2 ja loppuminuuteilla Kayserispor tasoitti. - Ymmärränkö oikein, että Turkissa päättyi se kausi, kun ne osti huippupelaajat, kuten Drogba ja Sneider? Kyllä, se johtuu turkin liiran matalasta kurssista. Heidän ostovoima on heikentynyt, mutta he välillä voivat kannattajien iloksi hankia huippupelaajan. Fanien odotukset ovat aina hyvin korkealla, mutta seurat antavat ulkotekijöiden vaikuttaa asioihin, minkä takia tuli tehtyä monta virhettä. 

- Monet järkyttyivät Phillip Cocun tarinasta, kun hänen alaisiaan työskenteli häntä vastaan.

Katsohan, Zenitin vahvuuksiin kuuluu järjestelyt ja kunnioitus pelaajia kohtaan. Turkissa taas, välillä tunteet voittaa. Yleiseen tietoisuuteen pääsee asiat, jotka kannattaa pitää salassa. Sillä tavalla ei voi rakentaa seuraa. 

- Mitä sillä tarkoitat? 

Kannattajat. Kun tieto vuotaa, heistä tulee levottomia ja se taas vaikuttaa päätöksentekoon. - Eli, kuukauden kuluttua, kun Zenit pelaa Istanbulissa, meitä odottaa raskas ottelu? Olin siellä ja tiedän sen. Kannattajat ajavat joukkueen tekemään parhaansa. Toisaalta, tämä joskus vaikuttaa toisin, kun pelaajat hermostuvat paineen alla ja tekevät helpot virheet. Voimme käyttää sitä hyväksemme. Pitää muistaa, että he tulevat vastavierailulle Pietariin. Toivon, että kotipelipaikamme täyttyy silloin, jolloin meillä on 12 pelaajaa kentällä. 

- Arvonnan jälkeen, meidän instagramissa moni turkkilainen kirjoitti tyyliin: ”Tervetuloa helvettiin!” Mitä vastaamme? Tervetuloa taivaaseen? 

Ha-ha! Meistä ei tunnu, että joudumme helvettiin. Olemme täysin valmiita pelamaan Istanbulissa. Zenit on perinteikäs seura ja sillä pitkä historia. Ei sitä mikään pelipaikka voi pelota, olisipa kannatus mikä tahansa! - Juttelitko arvonnasta entisten seurakaverien kanssa? Roberto Soldadon kanssa. Jaettiin huonetta hänen kanssa ja olemme edelleen kaverit. Tietääkseni, hän ei pysty pelaamaan vammansa takia. Heti arvonnan jälkeen, hän kirjoitti minulle ”Minä tapan sinut”. Heitämme aina vitsit toisellemme ja yritimme voittaa keskinäiset kamppailut harjoituksissa. Minulla on hyvät välit myös Mauricion ja Islan kanssa. 

- Fenerbahcessa pelaa Mathieu Valbuena, joka pelasi aikaisemmin Venäjällä. Onko hän säilyttänyt tasonsa? 

Viime kaudella hän pelasi vähän, mutta hän on suosittu hahmo fanien keskuudessa. Hän on edelleen tasokas pelaaja. Kyllä, hän on jo 34-vuotias veteraani, mutta vapaapotkut ja pallon käsittely on vahvoja puoliaan. Fenerbahcessa on muitakin pelaajiaa. Jos joukkue fanien kannustamana saa vireen, heitä on vaikea pysäyttää. Meillä on kuitenkin riittävä tieto vastustajasta. Olemme myös kova joukkue. Valmistaudumme kamppailuun sataprosenttisesti. 

- Vaikuttaa siltä, että he menettivät mahdollisuuksiaan Turkin liigassa. Voidaanko olettaa, että he keskityvät nyt Eurooppa-liigaan? 

Olen varma, että he tekevät parhaansa, jotta tilanne Turkin liigassa parantuisi. Ensin pitää poissulkea liigasta putoaminen, ja vasta sitten ajatella muita kisoja. Luulen, että heille on tärkeämpi oma sisäinen liiga, mikä ei merkitsee, että heillä on myös jano eurokentillä. 

- Milloin viimeksi juttelin Dannyn kanssa? 

Eilen! Yleensä kirjoitamme toisillemme instagramissa. Kysymme perhekuulumiset. Dannyn pojat Fransisco ja Bernardo luovat taikoja nurmella edelleen. WhatsUppissa on myös ryhmä, jossa ovat minun ohella Witsel, Danny, Hulk, Rondon, Javi Garcia, Garay, Criscito ja Mauricio. Joskus on hiljaista kuukausiin, mutta muistamme onnitella toisiamme syntymäpäivinä. Kerromme, miten ikävöimme menneistä ajoista. 

- Mikä on ryhmän nimi? 

Venezuela in da house! Ha-ha. Rondonin ja Dannyn takia. 

- Kuulitko, että Danny päättää uransa? 

Hän ei ole vielä ilmoittanut mitään. Tietääkseni, hän ei halua lopettaa. Kaikki tietää, miten tärkeä perhe on Dannylle. Hänen pitää ottaa huomioon myös perheväkiä. 

- Näitkö Dannyn poikia instagramissa? 

Kasvoivat aikalailla. He ovat pian 15v. Pelaavat Maritimon akatemiassa. Kyselevät minulta paljon Zenitistä. Heillä on ikävää. Pyytävät aina viedä terveisiä Pietariin. 

- Kenen kanssa juttelet eniten Zenitin entisistä pelaajista? 

Säännöllisesti Dannyn kanssa, joskus Javi Garcian ja Crisciton kanssa. Ikävöin paljon Rondonia, olimme erinomaiset kaverukset, kun hän pelasi Zenitissä. Jostain syystä kaikki minun parhaat kaverit ovat hyökkääjiä. Hiljattain kirjoitin Witselille instagramissa: ”Olet kova kokki”. Ja hän vastasi: ”Niin olen, nykyään”. Emme juttele kaverien kanssa päivittäin, mutta yhteys säilyy. 

- Tulit Pietariin vuonna 2013. Vain Anjukov ja Semak ovat täällä pidempään. Tunnetko olevasi veteraani? 

Muistatko elokuvan ”Viimeinen mohikaani”? Nimesimme näin Crisciton, ennen kun hän lähti. Nyt käy niin, että minusta on tulossa sellainen. Rehellisesti sanottuna, tykkään tästä taipaleesta, jota olin seuran kanssa. Alussa en voinut kuvitellakaan, että olen täällä niin monta vuotta ja pelaan niin paljon pelejä. Kiitos tästä seuralle ja kannattajille! Viime kaudella tajusin, että kun olet kaukana Zenitistä, aina ikävöit sitä. Mutta en hyvästele vielä ketään. Voitetaan Venäjän mestaruus tällä kaudella!

Palaa listalle